Johtajat kaipaavat ravistelua
Vuonna 1995 TuMe täytti 70 vuotta. Pääjuhla eli juhlakokous pidettiin tällä kertaa Valtion virastotalolla. Tilaisuudessa mänkijät sijoitettiin pöytiin entisen tai nykyisen vartionsa mukaan, nuoret ja vanhat sekaisin. Juhlan aikana järjestettiin vuotuinen sähkösanomakisa, johon kaikki pöytäkunnat osallistuivat. Niinpä sukupolvien välinen yhteistyö oli hetken aikaa mitä totisinta todellisuutta.
Juhlan kunniaksi lippukunnan jäsenille teetettiin myös ruskeat polvihousut partiopuseron kanssa käytettäviksi sään salliessa. Oikeanväristen housujen valinta partioparaatiin oli ollut ongelma jo pitkään; polvihousuihin päädyttiin asun yhtenäistämiseksi. Samalla ojennettiin kättä menneisyydelle, polvihousuthan kuuluivat ammoisina aikoina mänkijöiden ja muiden partiolaisten perusasuun. Uusia housuja käytettiin ensi kerran julkisesti vuoden 1995 kevätparaatissa.
Juhlaleirin virkaa teki talvileiri ´Björnfjället´, joka pidettiin Jämtlannissa Ruotsissa. Kesäleiri oli melko vaatimaton, koska suuri osa partiopojista oli muualla, nimittäin Jamboreella Hollannissa. Jamboreen läheisyys innosti mukaan peräti 11 partiopoikaa ja 3 johtajaa.
SM-partiotaitokilpailujen järjestäminen juhlavuonna oli jo perinne. Kisan nimeksi tuli ´Karhusaari´ ja kantavaksi teemaksi saaristolaisuus ja merenkulku. TuMe ja muutama apua antanut lippukunta kokosivat mahtavan talkootyöpanoksen, joka kilpailunjohtaja Teppo Kallioniemen arvion mukaan olisi ulkopuoliselta konsulttitoimistolta ostettuna maksanut puoli miljoonaa. Järjestäjät olivat tyytyväisiä kisojen onnistumiseen, kuten suuri osa kilpailijoistakin. Jotkut kisailijaveteraanit tosin suhtautuivat hyvinkin happamasti.
Lippukunnanjohtajan vaihdos alkuvuodesta 1996 toi pitkästä aikaa kantaaottavuuden Mänkijän pääkirjoituksiin. Seppo ”Sepa” Lahtisen alituiset huolenaiheet olivat lippukunnan johtajatilanne ja johtamiskulttuuri. Passiivisten johtajien joukko oli kasvanut, toiminnan suunnittelu ja toteutus lepäsi käytännössä noin kymmenen johtajan harteilla. Sepa kaipasi myös lisää palautetta johtajien työstä: kiitosta kun siihen on aihetta ja negatiiviseen kritiikkiin kunnon perusteluja. Ajan mittaan tämä ravistelu tuottikin tulosta.
Johtajia riitti ainakin kesän 1996 suurleirillä ´Loistolla´ – noin 25 kappaletta, joista suurin osa tosin oli leiriorganisaation työtehtävissä eikä oman lippukunnan parissa. Vähilläkin johtajilla TuMe selvisi kuitenkin hyvin, koska työnjako oli harvinaisen onnistunut. Rakennelmat tavoittelivat ennätyksiä. Sammalkarhu oli suurempi kuin koskaan ja kuului varmasti leirin kuvatuimpiin kohteisiin. Julkisuutta tuli muutenkin reilusti, esim. sammalkarhu pääsi Iltalehden tekemän jutun pääkuvaksi. Itse ´Loisto´ keräsi paljon ansaittuakin kritiikkiä liiasta mahtipontisuudesta ja kaupallisuudesta festareineen ja keskusaukion jättimäisine tv-ruutuineen. Joku vitsaili ´Loiston´ eronneen rockfestivaaleista vain siinä, että se kesti kauemmin.
Kahden seuraavankin vuoden leirit olivat poikkeuksellisia. Kesällä 1997 mentiin jälleen Sveitsiin ja 1998 oli pitkästä aikaa vuorossa Metsänkävijälippukuntien yhteisleiri, paikkana Mjösund.