Vuonna 1984 mentiin jälleen talvileirille Lappiin. ´Jänkhä –84´ pidettiin Ivalossa Saariselän lähistöllä. Majoituspaikkana oli Ivalon Erämiesten kämppä. Yksi leirin motoista oli: ”Ei terve mies pesua kaipaa”. Jänkhää pidettiin niin onnistuneena, että samalle paikalle palattiin vielä neljänä talvena, viimeisen kerran 1991. Jokaisen leirin nimi oli Jänkhä, perään laitettiin vain roomalainen järjestysnumero.

Runsaan hiihtelyn ja vaeltelun lisäksi Jänkhän ohjelmassa oli paljon laskettelua. Se oli todettu niin hyväksi talvileirien vetonaulaksi, että Jänkhän jälkeen lasketteluttomat leirit ovat olleet varsin harvinaisia – seikka, joka ei aina ole miellyttänyt perinteistä partiointia kannattavaa vanhempaa mänkijäpolvea.

Saman vuoden kesäleiriä markkinoitiin salaperäisyyden voimalla: leiripaikkaa ei kerrottu etukäteen. “Kun linja-auto oli pakattu Telsun tyyliin, suomeksi tietämättömille erittäin piukkaan, lähti Telsu viemään meitä jonnekin… yllätys n:o 1 Pansion laivastoasemalle. Siellä odotti yllätys n:o 2, meidät pakattiin kuljetus- ja öljyntorjunta-alus Hylkeeseen… Matkalla lipuivat ohitsemme Ruissalo… Airisto… ja Perille. Matkanpää oli saari Lillmelö, saari josta lähtee lautta Nauvoon: saimme tehtävän vaeltaa TuMen kämpälle.” (Pekka Markkula, Mänkijä 2/84)

Noin 30 kilometrin vaellukseen käytettiin reilut kolme päivää ja loppuleiri vietettiin Karhurannassa. Samaan aikaan leirin kanssa olivat Los Angelesin olympialaiset, mutta johtajat olivat eliminoineet tämän lähtöesteen lupaamalla leirikirjeessä mahdollisuuden seurata kisojen huipputapahtumia. Loppujen lopuksi televisiota kuitenkin tuijotettiin aika vähän.

Vuosi 1985 oli jälleen suuren juhlan aika: lippukunta sai 60 vuotta täyteen. Juhlintaan ja erikoistapahtumiin panostettiin kunnolla. Erikoisuuksien sarjan avasi ensimmäinen TuMen järjestämä ulkomaanleiri, talvileiri Ruotsin Storvallenissa. Suosio oli kova, ilmoittautumislistaan tuli ensimmäisenä päivänä 30 nimeä. Ohjelma koostui lähinnä laskettelusta ja hiihtelystä, sekä pitkistä matkoista että erilaisista kilpailuista. Yritys hiihtää Norjan puolelle keskeytettiin ankaran sään vuoksi ja iltanuotio oli takan puutteessa muutettava after ski partyksi, mutta leiriläisten kommentit olivat silti (ja osittain sen vuoksikin) ylistäviä. Johtajisto testasi kovina pakkasöinä yöpymistä vaellusteltassa, lumiluolassa, lumikuopassa sekä jätesäkkien päällä taivasalla.

Vuoden pääjuhla pidettiin Ruotsalaisessa Teatterissa kuten kymmenen vuotta aiemminkin. Lisäksi järjestettiin juhlakokous lippukunnan jäsenille, veljesilta Marina Palacessa, juhlavastaanotto kololla sekä käynti Turun sankarihaudoilla.

Kesäleirikin oli tavallista juhlavampi, sillä sattumalta oli jälleen valtakunnallisen suurleirin aika (tumeelaiset tosin ilmoittivat mielellään, että leiri oli järjestetty TuMen vuosijuhlien kunniaksi). Mukaan Miilu 85 –leirille lähti yli 40 Turun mänkijää, suurin yksittäinen leirilippukunta. Osallistujia Miilulle ja muihinkin tapahtumiin oli etukäteen haalittu stipendikilpailulla, jossa lippukunnan toimintaan ahkerimmin osallistuneet partiopojat saivat parhaat pisteet ja alennusta leirimaksusta. Itse leirin tunnelmat tiivistyivät myöhemmin lauseeseen: ”Meillä oli paras savu, parhaat rakennelmat ja paras yhteishenki”.

Rakennelmiin oli satsattu niin, ettei niiden luonnehtiminen parhaiksi ollut liioittelua. Kansa luuli yhdeksänmetristä lipputangolla ja parvekkeella varustettua leiriporttia alaleirin pääportiksi, olihan se ko. rakennelmaa jykevämpi. Toinen erikoisuus oli puulavojen varaan rakennettu kolmikerroksinen teltta. Helsingin Metsänkävijät olivat Karhuleiri 83 :lla rakentaneet kaksikerroksisen, mutta TuMe pisti nyt paremmaksi. Myös perinteinen sammalkarhu oli kookas ja komea ja tuli Mänkijä-lehden mukaan ”tutuksi kaikille suomalaisille kymmenien sanomalehtien välityksellä”.

Lippukunta tempaisi viimeisen kerran Miilun päätösjuhlassa, jonka teemana oli Suomen partioliikkeen historia. Mänkijät tekivät ihmispyramidin, jollaiset olivat olleet lippukunnan vakio-ohjelmistoa 20-luvun partiojuhlissa.

Juhlavuosi päätettiin jälleen lippukunnan järjestämiin SM-kisoihin, tällä kertaa molemmille sukupuolille. Metsänkäynti 85 -kilpailut pidettiin Säkylän Huovinrinteellä. Kisat oli valmisteltu huolellisesti, ensimmäiset suunnitelmat järjestelytoimikunnasta tehtiin jo vuonna 1981. Suurin työ jäi viimeiselle kuukaudelle, mutta kaikki valmistui silti ajallaan ja kilpailut onnistuivat hienosti. Punaisen sarjan voittajavartio, Kirkkonummen Metsänkävijöiden Bobot, totesi: ”Joka tapauksessa parhaat läpikäymämme kisat”.

Tasavuosista otettiin siis kaikki irti – jopa siinä määrin, että Mänkijän pakinoitsija Vanha P… sai aiheen huomauttaa kirpeästi, että juhlavuoden motto oli: ”Mitä ei rahalla saa, sen voi ostaa”.