Lippukunta itsenäistyy
Turun Metsänkävijät irtautui Toivo II :sta 1931. Ero johtui raittiusyhdistyksen johtokunnan päätöksestä, jonka mukaan vanhempien mänkijöiden olisi pitänyt liittyä myös raittiusyhdistyksen jäseniksi; tähän ei oltu halukkaita, koska lippukunnan oma toiminta oli erittäin vilkasta. Lippukunnanjohtaja Einar Henriksson perusti 1932 Turun Nuorten Ystävät –nimisen yhdistyksen poikatyötä varten. Se olisi halunnut TuMen toimivan alaosastonaan, mutta nyt jo varttuneita ja itseensä luottavia partiojohtajia ajatus ei miellyttänyt. He halusivat itsenäistyä.
Setu ei pitänyt ajatuksesta. Poikatyö oli hänelle myös ansiotyötä, eikä itsenäinen lippukunta olisi pystynyt maksamaan siitä. Kiista kärjistyi ja johti lopulta Setun eroamiseen lippukunnasta. Itsenäisen TuMen hallitusmuodoksi tuli ”tasavalta, jossa korkein valta on kivisillä ritareilla”. Lippukunnanjohtajia toimi kolme kerrallaan (triumviraatti, ensimmäisinä Armas Wallenius, Vuokko Wilén ja Aaro Lehtilä). Käytäntö oli muutamaa poikkeusvuotta lukuun ottamatta voimassa vuoteen 1947, jolloin siirryttiin yhteen lippukunnanjohtajaan (triumviraattiin tosin palattiin vielä vuoden 1959 ajaksi). Taustayhteisön puute korvattiin perustamalla 1933 Turun Metsänkävijät ry. toiminnan rahoittajaksi.
1930-luku oli kiertolaisuuden eli kolojen tiheähkön vaihtamisen aikaa. Vuosina 1933–34 lippukunta oli vuokralla osoitteessa Vuorityömiehenkatu 10. Vuokranmaksu tuotti jatkuvaa huolta johtajille, koska säännöllisiä tuloja ei ollut. Turun kaupungilta heltisi 1935 Luostarinmäen talo numero 172 lippukunnan käyttöön. Vuokrapulman poistuttua erilaisista tempauksista saadut rahat voitiin käyttää lippukunnan hyväksi. Teltta- ja leirivälinevarasto täydennettiin kuntoon ja lippukunta hankki moottoriveneen (”Trii fyyra åtta”). Taiteilija Willy Baerin suunnittelema mänkijälippu vihittiin käyttöön 1936.
Sotavuosina partiotoiminta luonnollisesti muutti luonnettaan. Partiojohtajien ja vaeltajien mentyä rintamalle toimintaa pidettiin yllä vartionjohtajaneuvoston avulla, ajoittain hyvinkin vilkkaana. Romunkeräys, talkootoiminta ja muut kotirintaman työt kuuluivat asiaan. Rintamalla olleisiin pidettiin yhteyttä toimittamalla heitä varten monistettua Mänkijä-lehteä. Painos oli noin 30 kappaletta ja sisältö koostui lippukunnan tapahtumista, sekä kotona että sodassa olleiden kuulumisista, haavoittumisista ja kaatumisista ym. Talvi- ja jatkosodissa kaatui yhteensä 20 tumelaista.