Kivinen Ritari Pekka ’Päkä’ Aalto on mennyt Kotiin.
Kivinen Ritari, rovasti Hannu ’Huppe’ Hurme siunasi Päkän viimeiselle matkalleen Turun hautausmaan Ylösnousemuskappelissa.
Kivinen Ritari, Suurmänkijä Pekka ’Päkä’ Aalto siirtyi ajasta iäisyyteen Turussa 75 vuoden iässä keskiviikkona 30.11.2011
Päkä siunattiin haudan lepoon Turun Ylösnousemuskappelissa jouluviikon keskiviikkona 21.12.2011. Siunauksen suoritti Kivinen Ritari, rovasti Hannu ’Huppe’ Hurme.
Päkää saattoivat lähiomaisten lisäksi useat kymmenet Turun Metsänkävijäin jäsenet sekä Suomen ja Varsinais-Suomen sinibaretit ja rauhanturvaajat.
Turun Metsänkävijäin yhteisen havuseppeleen laskivat Kivisten Ritarien, suunnistusseuran ja pääyhdistyksen edustajat.
Päkän arkkua kappelista haudalle saatteli Turun Metsänkävijäin soittokunnan Narvan marssi. Haudalla veisattiin soittokunnan säestyksellä perinteinen Maa on niin kaunis.
Päkä in memoriam
Turun Metsänkävijäin Kolon salissa järjestetyssä muistotilaisuudessa Kivisten Ritarien veljeskunnan vanhin Teppo ’Kalja’ Kallioniemi piti seuraavan muistopuheen.
Kivinen Ritari, Suurmänkijä Pekka ’Päkä’ Aaltoa oli saattamassa yli 30 Kivisten Ritarien veljeskunnan jäsentä.
Pekka ’Päkä’ Aalto liittyi partiopoikalippukunta Turun Metsänkävijöihin vuonna 1952 ollessaan 16-vuotias. Hän oli syntynyt vuonna 1936. Hänellä ei aikaisempaa partiotaustaa tietääkseni ollut, mutta luonto ja siellä liikkuminen oli hänen sydämessään jo silloin. Olihan hän silloisen syrjäisen ja metsän keskellä sijaitsevan turkulaislähiön eli Lausteen poikia.
Vartio, jossa hän partiotaipaleensa aloitti, oli nimeltään Susi. Vartioiän jälkeen Päkä eteni lippukunnan hierarkiassa nopeasti. Hän on toiminut jo 1950-1960-luvuilla mm. lippukunnan urheilu- ja koulutusohjaajana ja näitä tehtäviä hän hoiti osittain vielä 1970- ja 1980- luvuillakin. Jo 20-vuotiaana hänet nimettiin Kivisten Ritarien kokelasjäseneksi ja juhlallinen Kiviseksi Ritariksi lyönti tapahtui vuonna 1958 ritarinimellä Juokseva Susi. Ja jo 22-vuotiaana hän toimi lippukunnanjohtajana yhden vuoden 1959 triumfiraatissa, jonka kaksi muuta jäsentä olivat Juhani Valkonen ja Veikko Lepistö.
Lippukunnan historiamerkinnöistä on luettavissa, että Päkä on toiminut lippukunnan leirien johtajana ainakin kolme kertaa eli Stormälön kesäleirillä vuonna 1956 sekä Kemiön Mjösundin talvileireillä 1962 ja 1963. Historiankirjat tuntevat nämä leirit paremmin nimillä Karunan Sandön talvileirit. Onhan Päkä muillakin leireillä 1950-1960-luvuilla johtajistossa toiminut, mutta edellä mainituilla leireillä hän toimi leirien johtajana.
Päkän arkun kantajina ja saattovartiona haudalle toimi kolme suurmänkijää ja kolme rauhanturvaajaa.
Viitisenkymmentä vuotta on kulunut siitäkin, kun Päkä yhdessä Wecon eli silloin lippukunnanjohtajan Veikko Lahden kanssa perusti suunnistusseura Turun Metsänkävijät. Tämä toiminnan haara on Turun Metsänkävijäin huomassa kasvanut jo aivan Suomen, Pohjoismaiden ja maailmankin huipulle saakka. Ensimmäiset suunnistusseura Turun Metsänkävijöiden huippukoitokset koettiin vuosien 1967 ja 1972 Jukolan viesteissä. Suunnistajien tämän päivän osaamista ja sijoittumista voidaan nykyään seurata netistä, eikä se huonolta näytä, kymmenen parhaan joukkoon niin Jukolassa kuin Tiomilassakin on useita sijoituksia.
Minä olen aloittanut oman partiotoimintani Turun Metsänkävijöissä vuonna 1961 ja muistan ensimmäisen kerran nähneeni Päkän vuoden 1963 Tammelan Saarijärven kesäleirillä, jossa hän oli muutaman päivän ajan pukeutuneena komeaan suomalaisen YK:n rauhanturvaajan asepukuun. Päkä oli silloin rauhanturvaajana Kyproksella eikä se rauhanturvaamistehtävä jäänyt hänen viimeisekseen.
Paluu YK:n rauhanturvaamistehtävistä toi Päkän takaisin myös partiolippukunnan toimintaan. Työtä ja innotusta riitti. Vuonna 1972 hänelle on myönnetty Suomen Partiopoikajärjestön kuparinen ansiomerkki. Tässä yhteydessä mainitsen muutkin Päkän saamat partioansiomerkit, joita ovat Varsinais-Suomen Partiopiirin sekä Turun Metsänkävijäin hopeiset ansiomitalit vuonna 1975, Suomen Partiojärjestön hopeinen ansiomitali vuonna 1978, Suomen Metsänkävijäin Kultainen Suurmänkijämerkki vuonna 1980, Turun Metsänkävijäin kultainen ansiomitali vuonna 1985 sekä Varsinais-Suomen Partiopiirin harvinainen kultainen ansiomitali vuonna 2006. Nämäkin osoittavat Päkän ansiot Suomen partioliikkeessä ja erityisesti Turun Metsänkävijöissä.
Tärkeimmät ansiot Päkältä 1970-luvulta aina 1990-luvulle asti löytyvät kahtaalta. Toisaalta hän oli todella aktiivinen huoltaja, manageri tai mitä tahansa milloinkin tarvittiin, suunnistuskilpailuissa, partioretkillä tai missä tahansa muussa partiopoikien joko lippukunnan omissa, partiopiirin tai valtakunnallisissa partiotaito- ym. mestaruuskilpailuissa. Päkä oli väsymätön huoltaja ja aina kannustamassa kaikkia mahdollisimman hyviin suorituksiin.
Toisaalta Päkä otti vahvasti ja tiukasti oman roolinsa lippukunnan Kolon eli tämän talon isäntänä, isännöitsijänä. Samassa roolissa hän toimi myös Kemiön Karhurannan kämpän isäntänä. Näissä tehtävissä Päkä aina otti tiukan, jopa armeijatyyppisen linjan, joka ei aina kaikkia miellyttänyt ja osaa jopa pelotti. Nämä vastuulliset tehtävät johtivat Päkän moneksi vuodeksi myös partiopoikalippukunta Turun Metsänkävijöiden taustayhteisön eli yhdistyksen hallitukseen kantamaan vastuuta ja hoitamaan yhdistyksen juoksevia asioita ja päättämään lippukunnan taloudellisesta avustamisesta.
Päkä eli omaa elämäänsä vahvasti partiolaisena, metsänkävijänä, mänkijänä. Se ilmeni paitsi hänen toiminnassaan partion ja erityisesti oman lippukunnan hyväksi myös siinä, että hän pukeutui partiopukuun tai ainakin sinivalkoiseen huiviin monissa tilaisuuksissa, joissa muut olivat tyytyneet siviiliasuihin. Hän oli paikalla partiolaisena ja hän näytti sen kaikille.
Kuten aikaisemmin jo totesin, Päkä ei elänyt kuitenkaan pelkästään partiolle vaikka osa hänen muistakin harrastuskistaan on partioon yhdistettävissä. Päkä toimi Suomen Rauhanturvaajaliiton luottamustoimisena toiminnanjohtajana 20 vuoden ajan 1987-2006. Toiminnastaan hänet on palkittu ainakin seuraavin ansiomerkein: YK-mitali vuonna 1964, Suomen Urheilun pronssinen ansiomerkki vuonna 1983, Suomen Suunnistusliiton pronssinen ansiomitali vuonna 1984, Rauhanturvaajaristi (nro 3.) vuonna 1996 ja Suomen Rauhanturvaajaliiton kunniajäsenyys vuonna 2005.
Pitkäaikainen sairaus mursi Päkän. Itse asiassa jo yli kymmenen vuotta sitten Turun Metsänkävijät ry:n hallituksen strategiakokouksessa Rukalla vuonna 2000 havahduin itse Päkän mahdollisiin terveydellisiin ongelmiin, kun askel ei enää noussut entiseen malliin. Vaikka alamäki alkoi, jaksoi Päkä olla tyylilleen uskollisena positiivisena ja antoi aina valoisampaan tulevaisuuteen sopivia kommentteja.
Viimeinen oma muistoni Päkästä on viime kesältä 28.06.2011, kun kävimme häntä isolla Kivisten Ritarien joukolla onnittelemassa 75 vuoden iän kunniakkaasta saavuttamisesta. Päkä oli harvapuheinen, ei tunnistanut meitä kaikkia, ainakaan ennen kuin kerroimme, kuka olemme. Nimien mainitsemisen jälkeen hän kyllä innostui ja vanhat muistot palautuivat mieleen. Hän vaikutti silloin olosuhteisiin nähden tyytyväiseltä ja suhtautui positiivisesti tulevaan.
Aikomukseni oli mennä tapaamaan häntä seuraavan kerran tulevan joulun alla, kuten tein myös viime vuonna. Muualla päätettiin, että näin ei enää tapahtunut. Viime kesänä Päkän 75-vuotispäivillä en olisi osannut arvata, että joulua emme molemmat enää näe.
(Kuvat: Martti Tikka, SRTL ja Heikki Knuuti, TuMe.)
