Sudenpentujen kevätretki Kevät Nalle 16.-17.4.2005
Lauantai aamuna saavun kololle ajoissa noin tunti ennen varsinaista lähtöä. Kolon edusta oli silloin vielä hiljainen, mutta tovin kuluttua se tulisi täyttymään innokkaiden sudenpentujen äänistä, jotka odottavat malttamattomina pääsyä bussiin. Päästyäni kololle varmistin vielä etten olisi unohtanut mitään varusteista ja mietiskelin pitääköhän ohjelmani.
Johtajia alkoi saapua kololle puoli tuntia ennen lähtöä, jolloin taisi ensimmäiset sudenpennutkin ilmestyä kolon eteen. Bussikin näyttää tulevan juuri sopivasti. Minun ja muiden johtajien pakatessa ruokia ja muita tarvikkeita bussiin, pojat kirmailevat kolon edustalla ja ovat reippaan oloisina valmiita lähtemään kohti Kemiötä. Komensin pojat jonoon bussin eteen ja nimensä sanottua ja sen löydyttyä listasta sai astua bussiin. Kaikkien lasten löydyttyä ja osan ehkä eksyttyäkin bussiin oli aika vilkuttaa vanhemmille ja suunnata keula kohti Kemiötä.
Matka sujui rattoisasti, jotkut pelasivat korteillaan ja jotkut taas tyytyivät maisemiin. Minä ja muutama muu johtaja juttelimme matkan aikana retkeä koskevista arkaluontoisista asioista, joita en voi valitettavasti kirjoittaa. Matka kului nopeasti jutellessa ja katsellessa maisemia. Bussi pysähtyi ja kuski sanoi ettei tämän pidemmälle pääse. No mikäpä siinä. Pojat ulos bussista ja purkamaan lastia.
Saatuamme rinkat ja kapsäkit kantoon, talsimme kämpälle nauttien ihanan raikkaasta meri-ilmasta. Päästyämme itse kämpälle purimme kantamukset ja laitoimme tavarat paikoilleen. Nopeimmat olivatkin jo kerinneet valtaamaan itselleen sängyn. Ohjelmassa ensimmäisenä vuorossa olisi alueeseen tutustuminen, jonka maestro Stefan tulisi vetämään.
Alueen tultua tutuksi nautimme maittavan lounaan, jota Ossi the cook oli väsännyt meille sillä välin, kun olimme tutustumassa hienoakin hienompaan alueeseemme.
Ruuat vedettiin nopeasti naamatauluun, jotta ehtisimme seuraavalle ohjelma rastille. Mikä olisikaan sen mukavampaa, kuin kierrätys. Roskat menivät sinne minne pitikin. Koska yhdelle johtajistamme oli tullut este, saimme hieman inspiroida seuraavaa ohjelmaa. Mikan ja Petrin avustukselle saimme kuin saimmekin ohjelman pyörimään ja minusta tuntuu, että pikkuiset sudenpentumme oppivatkin, jotain trangian saloista.
Ruoka näyttäisi olevan valmista ja pojat riensivät jonottamaan maittavaa päivällistä. Ruoka maistui joillekin hyvin toisille taas ei.
Kello alkoi olla sen verran, että saunan lämmitys voisi alkaa. Pussikarhut saivat kunnian lämmittää saunan. Sillä aikaa, kun pussikarhut, minä ja Ville ahersimme saunalla muut askartelivat Hannan kanssa kämpällä.
Sauna lämpeni hyvää vauhtia ja jaoimme pojat kahteen ryhmään. Ne jotka eivät vielä olleet askarrelleet pääsivät nyt askartelemaan ja askarrelleet pääsivät puhdistautumaan. Siinä saunoessa ja askarrellessa pojista alkoi lähteä se viimeinenkin puhti irti ja he olivat juuri sopivan rauhallisia, jotta iltanuotion voisi järjestää.
Lauleskeltuamme nuotion äärellä olivatkin pojat jo valmiita nukkumaan. Kaikki menivät kiltisti nukkumaan iltatoimien jälkeen.
Herätys oli kahdeksalta ja aamupala seurasi sitä hetimmiten. Puuro maistui pojille hyvin. Aamupalan jälkeen päivä tulisi jatkumaan marssiharjoitusten, kaarnaveneiden ja siivouksen parissa. Kirsti, Petri ja Mika hoitivat marssiharjoituksen ja minä ja Ville hoidimme kaarnaveneiden veistelyn saunan luona.
Nyt oli jo aika syödä viimeinen ateria tällä retkellä. Ruokailun yhteydessä me johtajat aloimmekin jo siivoamaan hieman paikkoja. Loppu aika kuluikin paikkojen siivoamiseen ja tavaroiden paikalle laittamiseen.
Otettuamme rinkat ja muut tavarat kantoomme kävelimme bussin luokse, jonka pakkasimme ripeästi ja bussin keula käännettiin kohti Turkua.
Jarno Laine